Tästä se alkaa:
Kenelle:
- nuorille vastavalmistuneille, pitkälle tähtääville henkilöille: Miten ensimmäiset 10 vuottani menivät työelämässä? Mitä virheitä olen tehnyt, millaista on päästä uraputkeen, millaista on saavuttaa uraunelmia – millaista on luopua niistä?
- työnantajille, päälliköille ja johtajille: Mitä vastavalmistunut ja vähän työkokemusta omaava henkilö ajattelee ja toivoo? Miksi minä vaihdoin työpaikkaa niin herkästi ja usein? Millaista johtamista ja tukea minä olisin kaivannut työelämän alkuvuosina, jotta olisin asettunut paikoilleni?
Miksi juuri minun kannattaa pukea kokemukseni kirjaksi:
- omaan 41-vuotiaaksi poikkeuksellisen laajan kokemuksen erilaisista työtehtävistä. Työpaikanvaihdokset olen tehnyt aina oma-aloitteisesti, painostamatta. En siis ole vielä kertaakaan saanut potkuja.
- myönnän avoimesti vaihtaneeni liian usein työpaikkaa.
- kohdalleni on sattunut hyvin erilaisia, heikkoja ja vahvoja työtovereita sekä esimiehiä.
- olen tavoitellut paljoa ja saanut paljon. En ole kuitenkaan pystynyt hyödyntämään sisäänajovaiheen jälkeistä työskentelyä vielä kertaakaan ennen nykyistä työpaikkaani.
- tarkastelujakson aikana olen muuttunut siviilipuolella työlleen omistautuneesta sinkusta 9- ja 11-vuotiaiden lasten isäksi, joka arvostaa vapaa-aikaansa työpanoksen siitä juurikaan kärsimättä.
Työhistoriani lyhyesti:
- Huoltoneuvoja, Toyota Autotalot Oy (1.1.1998-30.10.1998)
- Tuotepäällikkö, Toyota Auto Finland Oy (1.11.1998-29.5.2000)
- Brand / Sales Manager, Goodyear Dunlop Tires
- Kehitysinsinööri, König Oy, (1.5.2002-9.7.2002)
- Laboratorioinsinööri, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, (1.8.2002-31.7.2004)
- Toiminnanjohtaja, Suomen Autoteknillinen liitto ry, (1.8.2004-31.3.2006)
- Tiedottaja, Toyota Motor Finland Oy, (1.4.2006-30.5.2011)
- Tiedotuspäällikkö, Toyota Auto Finland Oy (1.6.2011->)
Mistä varsinainen työelämäni oikeastaan alkoi:
- tuotantoyhtiön puhelusta vuonna 1997, paria kuukautta ennen valmistumistani autoinsinööriksi. He halusivat minut TV2:sssa esitettyyn Ajokaista-ohjelmasarjaan juontajaksi ja koeajamaan uutuusautoja. Se oli uskomaton onnenpotku, joka tuli täysin odottamatta. Kyseessä oli keikkatyö, joten vakinaisen työpaikan metsästys piti pitää edelleen käynnissä.
- ensimmäisen oikean, vakituisen työpaikan saaminen kävi myös helposti. Olin ollut kesätöissä ja työharjoittelussa opiskeluaikanani Toyota Kaivokselassa, josta sain puhelun loppusyksystä 1997. Sieltä tarjottiin huoltoneuvojan paikkaa, joka tuntui hyvältä tavalta aloittaa insinöörin työt.
- näiden kahden työn liiankin helppo saaminen vaikutti varmasti osaltaan siihen, että minulle muodostui tuoreeltaan erittäin kova itsetunto työpaikkojen suhteen. Esiintymiskykyni ja työtäpelkäämättömyyteni olivat ehkä syitä siihen, että juuri minulle tarjottiin ilman omaa yhteydenottoanikaan työpaikkoja, juuri yleistä taloutta ja autoalaa voimakkaasti ravistelleen laman jälkeen. Luulot itsestäni olivat korkealla, mutta olin kieltämättä myös melko hyvä töissäni.
Periaatteita kirjoitustyöhöni:
- työnantajien, esimiesten ja kollegoiden oikeita nimiä ei ole tarvetta aina mainita. Niillä ei ole kerronnan ja sisällön kannalta merkitystä, vaikkei niissä ole mitään salattavaakaan
- keskityn omien päätösteni, tekemisieni, virheiden sekä onnistumisten kerrontaan ja analysointiin. Muiden henkilöiden työtavat, moraali, johtamistaidot ja reagointi eri tilanteisiin jne. tulevat esille siinä sivussa.
- kerron niistä osaamisalueista, joista koen oppineeni tavallista enemmän näiden työnvaihdosvuosien aikana
- keskeisintä hedelmää ovat ne syyt, joiden takia tein päätöksen vaihtaa työpaikkaa. Ne ovat vaihdelleet tapauskohtaisesti paljonkin:
· haastavampi työnkuva
· parempi palkka
· säännöllisemmät työajat
· enemmän tai vähemmän työmatkoja
· omatoimisempi työnkuva
· enemmän tiimityötä
· hankala esimies
· ahdistava työilmapiiri
· omien kykyjen riittämättömyyden tunne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti